Lauantaina saavuttiin suunitellusti Full Moon Partyistaan (nykyaan myos Half Moon, Black Moon, Shiva Moon jne. jne.) tunnetulle saarelle uuttavuotta viettamaan. Majoitus oli varattu etukateen koska tiedettiin, etta uusivuosi ja samana paivana jarjestettevat Full Moonit vetavat saaren pullolleen turisteja. Satamassa meita oli odottamassa majoituspaikan ukkeli, jolta saatiin kyyti majapaikkaan noin neljan kilometrin paahan satamasta, rantaan nimelta Baan Khai. Ranta vaikutti mukavalta ja sinne jumahdettiinkin koko ajaksi, vaikka majapaikkaa kertaalleen vaihdettiinkin. Ennen uudenvuodenaattoa ei ihmeita tapahtunut. Jumittelua riippumatossa, uintia ja mopolla ajelua mm. Haad Rinin rantaan tarkistamaan tilanne ennen aattoa. Mopoilu maisemissa ei ollut valittamista.
Uudenvuoden juhlinnat olivat vaarassa jaada juhlimatta jasen S:n mahakivuista johtuen. Onneksi edellis iltana haetut apteekkarin tropit tehosivat yhdessa yossa. Aattona rakennettiin hieno jaakaappi illan Muumi-limuja ja Puuha Pete-pillimehuja varten. Paikallinen Maxi Makasiini myi meille reilun euron hintaan styroxiboxin, johon haettiin 7elevenista nelja sakkia jaita. Oli aika palauttaa mopo. Jaakaappi toimi moitteetta ilman sahkoja (seuraavaan paivaan asti). Ennen puoltayota meidan mokkikylasta lahti iso kasa porukkaa lavataxilla kohti Full Moon Partyja, johon mekin hyppasimme kyytiin. Viela viisi minuuttia ennen puoltayota oltiin taistelemassa 7elevenin myyjan kanssa, etta saataisiin toimivat patterit pienempaa kameraan, joka otettiin rannalle mukaan. Myyja vaan selitti, etta ei ole palautusoikeutta, vaikka patterit olivatkin valmiiksi tyhjat. Me koitettiin selittaa, etta ihan sama meille, mutta koita nyt myyda meille jostain uudet jotka toimii, hinnalla ei niin valia. Lopulta saatiin patterit ja kerettiin juuri kahdeksitoista rantaan. Ranta oli ihan tukossa ihmisista ja amparikauppiaista, mutta mahduttiin sekaan. Juhlat juhlittiin ja takaisin mokilla oltiin mita ilmeisemmin viiden maissa aamulla. Parhaimmat sissit tulivat "kotiin" noin yhden aikoihin paivalla, kun me olimme nauttimassa aamupalaa. Haad Rinin rannalla ja sen ymparistossa olisi tarjolla majoitusta joka lahtoon, mutta tassa on syy miksi me emme siella yopyneet. Ranta on todella likainen jatkuvasta juhlimisesta. Nama kuvassa nakyvat kopit myyvat iltaisin lasten hiekka-ampareita, joihin sisaltyy pullo valitsemaasi viinaa, energiajuomaa, limpparia jne. seka kasa pilleja ja lopputila taytetaan jailla. Ei kovin ihanteellinen paikka jos tarkoituksena on viettaa minkaanlaista rantaelamaa.
Mopo meilla oli vuokralla kaytannossa koko Pha-Ngan:lla vietetyn ajan. Pidempi reissukin tehtiin periaatteessa koko saaren ympari, tai sen mita tiet siita kasittivat. Hienoja maisemia ja rantoja, mutta oman rannan voittanutta ei loytynyt. Omaan silmaan nayttava kuva ilta-auringosta Baan Khai:n rannalta.
Pidemmalla ajeluretkella loydettiin myos paikka nimelta Pha-Ngan Safari. Evun synttarit oli siis neljas paiva perjantaina (kiitos onnitteluista) ja paivansankarin toiveesta suunnattiin edellamainittuun paikkaan. Oltiin liikkeella kahdentoista aikoihin ja ainut vaihtoehto oli ottaa 30minuutin norsuajelu, pidempia ei siihen aikaan enaa tehty. Hintaa talle lystille kertyi yhteensa reilut 20 euroa. Pienelle ronsulle sai syottaa myos banaaneita, joita pystyi ostamaan pienen korin n.0,5euron hintaan. Paikassa oli myos kaksi lemmikki apinaa, hauskoja veijareita molempaiset. Kuvassa ratsumme urhea.
Evun synttarit jatkuivat illalla paikallisen ravitsemusliikkeen tiskilla ja myohemmin Haad Rinin sykkeessa, jossa synttarisankari halusi valttamatta koittaa (heikoin tuloksin) limboamista palavan riman ali. Hauskaa oli ja mokillekin selvittiin hyvissa ajoin, heti kolmen perasta.
Viikonloppu ennen seuraavalle saarelle lahtoa sujui pitkalti huoneessa leffoja katsoen, koska vetta tihkutti melkein koko viikonlopun. Sunnuntaina kaytiin kuitenkin Haad Rinissa vaihtamassa pyorimaan jaaneita Malesian ringgetteja paikalliseen valuuttaan. Simppeli kusetusyritys, mutta siitakin selvittiin. Ma iskin setelit tiskiin ja laskin, etta mulla on kymmenen 50RM:n setelia, silla-aikaa kun Evu nosti rahaa viereiselta automaatilta. Satuin katsomaan sivulle, jolloin pankin ukkeli siirtyi laskemaan rahoja sivuun. Laskettuaan aija totesi, etta "450ringgits?" Vahan aikaa olin monttu auki ja aija laski rahat tiskille, yhdeksan setelia. Ukkeli teki siis taikatempun silla aikaa, kun katsoin sivulle. Evu tuli ihmettelemaa tapahtunutta ja lopulta annettiin asian olla ja hyvaksyttiin tama 450ringgettia. Rannalla rupesin laskemaan loppuja rahoja, jotka oli laskettu huoneessa kymmeneen kertaan ja kavi selvaks, etta aija tosiaankin koitti vieda meidan rahat. Ei kaynyt painsa. Marssin tiskille takas ja sanoin, etta haluan miehen nimen, seka pomon puhelinnumeron. Pankin seta kyseli ihmeissaan, etta mista syysta. Vastasin olevani varma, etta annoin miehelle 500RM, jonka jalkeen mies rupesi laskemaan hataisena meille 50RM:n arvosta bahteja. Pyysi viela nimen ja passinnumeron, joihin kirjoitin muistaakseni Mikko Koivisto ja passinnumero tuli myos paastakeksittyna. Janna homma, etta se 50RM loyty sielta, eika saatu tasta vaihdosta enaa minkaanlaista kuittia aiempaan tapaan. Asian olisi mita ilmeisemmin voinut tarkistaa kameroista, koska rahaa rupesikin loytymaan. Kiva seta.
Maanantaina puolilta paivin majapaikan pitaja heitti meidat hienolla avojeepillaan satamaan, koska olimme ostaneet liput hanelta. Hienosti palvellut jaakaappi jai mokkiin ja matka jatkui kohti Koh Taoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti