9.12-17.12.2007
Koh Lipella odoteltiin aamulla lauttaa, joka oli paikallisen tavan mukaan noin tunnin myohassa ilmoitetusta. Lautta oli taysin sama kuin Langkawilta Lipelle tullessa. Alkumatkasta kasite "tappavan tasainen kyyti" sai taysin uuden kasityksen. Lipen toiselle puolelle paastyamme merenkaynti oli todella kovaa. Kun lautta tippui aallon paalta tuntui, etta se repeaisi vahintaan kahteen osaan. Alku rytkytyksen jalkeen matka jatkui tasaisemmin ja maisemat olivat hienot. Ensimmainen pysahdys oli ilmeisesti Trangin satamassa, jossa lautta ajoi toisen lautan kylkeen kiinni ja meidan piti siirtya siihen. Lautta pysyi paikallaan ja toiseen lastattiin tavaraa, jotka oli menossa Lipelle pain. Porukka lahti kaymaan sataman kaupassa ruokaostoksilla ja pienen mietinnan jalkeen myos Evu paatti lahtea kauppaan. Ma odotin laivassa ja katsoin kun viereinen lautta lahti takaisin Lipelle pain. Ei paniikkia. Meidan lautta rupesi liikkumaan. Paniikkia. Kavelin viela hyvin rauhallisesti laivan etuosaan, kun huomasin, etta lautta on tosiaan lahdossa ja Evua ei nay. Koitin sonkata englanniksi, etta mun tyttoystava on viela maissa ja etta se on tulossa tahan laivaan. Vastaukseksi sain vaan "yes yes", mutta laiva liikkui silti. Jankutin pari kertaa kunnes joku tajusi homman nimen. Hirvea huuto ja alina ja joku satamassa olleista lahti juoksemaan ja etsimaan Evua. Evu oli myos kuullut moottorien aanen ja lahti juoksemaan takaisin lautalle. Myohaista. Laiva oli jo monta metria irti laiturista, mutta onneksi heput ohjasivat laivaa lahemmaksi laituria ja Evu saatiin repaistya kyytiin mukaan, aplodien kera. Loppumatka sujuikin todella hyvin, mutta molemmat oltiin todella vasyneita. Matka kun kesti kaikkine saatoineen melkein 7tuntia. Satamassa oli vastassa normaali lauma kansiot kadessa riehuvia hotellien sisaanheittajia. Valittiin yksi ja saatiin samalla ilmainen kuljetus kohteeseen. Matkalla pysahdyttiin pankkiautomaatille, kun rahat olivat totaalisen lopussa. Mokkikylaan paastyamme vasyneena ei ranta ollut erityisen miellyttava naky. Heppu oli esitellyt kirjastaan miten hieno ranta niilla on ja niin edelleen. Tassa niiden hieno ranta.
Oli jo ilta eika uimaan olisi ollut mitaan asiaa, joten mentiin syomaan ja sen jalkeen paat tyynyyn. Aamulla kerkiaa sit murehtia sita kivista rantaa. Nukutun yon jalkeen oli asenne toinen ja rantakin naytti paremmalta.
Meille selvisi, etta illalla vesi karkaa pois, mutta aamulla ja paivalla voi uida, tosin pohja oli syvemmalle mentaessa kivikkoinen. Ei oltu taysin tyytyvaisia majoitukseen, joten lahdettiin etsimaan uutta. Ei mennyt pitkaan ennenkuin tarppasi, sovittiin kuljetus seuraavalle aamulle ja eikun uimaan. Seuraavaan majapaikkaan paastyamme sovittiin mopon vuokrauksesta koko loppuajalle. Mopolla kaytiin myos tarkistelemassa muilta rannoilta majoituksia, mutta halvan hinnan takia ei ruettu turhaan muuttamaan kolmatta kertaa. Olihan meilla mopo jolla liikkua. Jonain iltana kaytiin myos syomassa mukavassa rantaravintolassa nimelta Bee Bee's.
Mopolla ajeltiin useampaan otteeseen marketti alueella, sataman lahella. Sielta pakko-ostoksia kuten lauttaliput Phi Phi:lle ja riippumatto, jossa allekirjoittanut makasikin lahes kaikki-illat. Iltapaivisin kun teki mieli menna uimaan ja meidan rannalta vesi oli laskenut, ei hata tullut puseroon. Mopo alle ja vajaan kymmenen minuutin paahan Long Beachille. Ranta oli nimensa mukaisesti pitka ja yllattaen tyhja. Taalla ei vuorovesi vaikuttanut mihinkaan, johtuen taydellisesta hiekkapohjasta. Rannalla ei tullut myoskaan ahtaanpaikankammoa johtuen muista ihmisista.
Viimeisena taytena paivana suunnattiin mopolla kartassa nakyville luolille. Tottakai kun ensimmaisen kerran viikon sisaan koitetaan ajaa vahankaan pidemalle alkaa satamaan. Pysahdyttiin pitamaan sadetta viideksi minuutiksi, se olikin vain kuuro. Jatkettiin matkaa ja loydettiin oikea tienhaara, josta piti jatkaa matkaa savista ja mutaista tieta kohti luolia. Luolien portilla saatiin tietaa, etta mukaan on pakko palkata opas. Luolille olisi pitanyt jatkaa matkaa kavellen viela n. 30min ja koko reissu olisi kestanyt n. 3 tuntia. Meilla ei ollut aikaa. Mopo kayntiin ja melkein valittomasti alkoi sataa. Pysahdyttiin taas keskelle metsaa puitten suojiin, mutta vedentulo ei lakannut. Oli pakko jatkaa matkaa ennenkuin rankkasade pyyhkii tien mennessaan. Ukkonenkin alkoi antaa merkkia itsestaan ja lopulta paastiin asfalttitielle, tosin lapimarkina. Kurvattiin viereisen ompelimon? katokseen pitamaan sadetta. Pari kertaa tuntui jysahtavan ihan viereen. Evukin huomasi sen ja teki kunniaa hyppaamalla metrin ilmaan. Sadetta kesti puolisen tuntia, jonka jalkeen oli pakko ajaa takaisin mokille vaatteiden vaihtoon.
Maanantai aamuksi oli sovittu, etta kuski hakee meidat lautalle klo 07.30. Kuskia ei kuulunut vaikka kello oli jo 07.45. Lautta lahti 08.00. Evu otti liput kouraan ja soitti matkatoimistoon, etta missa kuski viipyy. Neiti matkatoimisto lupasi soittaa hetken paasta takaisin. Puhelin soi ja neiti kertoi, etta kuski ei loyda meidan majapaikkaa. Pienta ohjeistusta ja neiti lupasi kuskin tulevan ja lautan odottavan meita satamassa. Kuski tuli paikalle vahan jalkeen kahdeksan ja sit mentiin. Lantalla liikenne oli suhtellisen rauhallista, verrattuna yleisesti Aasian kaaosmaiseen liikenteeseen. Meidan kuski oli kuitenkin vahan eri luokkaa. Istuttiin lava-auton takaosassa ja kiinni sai pitaa jaloilla ja kasilla etta kyydissa pysyi. Tajuton reikapaa. Satamassa lautta ja sen muut matkustajat odottivat kiltisti meita. Lautta lahti kohti Koh Phi Phi:ta heti kun oltiin paasty kyytiin.
Tassa viela viikon luontokuva: sammakkoinen ravintolan kaiteella.
Phi Phin vetta on myos kehuttu, mutta ei se talla rannalla kylla kirkasta ollut nahnytkaan. Ajateltiinkin lahtea vakijoukkoa pakoon ja etsimaan niita kuuluisia snorklailu/sukellusvesia vuokraamallamme kanootilla.
