Si Phan Don / Laos Part II

4.2.-12.2.2008

Edelleen Don Detilla ja sama meno. Alkuviikko meni taas tehdessa ei mitaan, mutta loppuviikosta otettiin pyorat uusiksi vuokralle ja tehtiin lahes samanlainen reissu kuin aiemminkin. Talla reissulla kaytiin katsomassa myos yksi temppelialue.

Takaisintulo matkalla otettu kuva paikallisesta asumuksesta.


Lauantaina iskettiin taalat tiskiin, kun haluamallemme retkelle ei loytynyt osallistujia. Oltiin melkein viikon ajan yrittetty saada porukkaa kasaan, etta kustannukset halpenisivat. Lauantaina paatettiin maksaa kuitenkin taysi hinta ja paastiin matkaan 30 dollarin yhteishintaan. Matka alkoi Don Detin rannalta vene-bussi-vene yhdistelmalla Kambodzan rajalle katsomaan joessa elavia delfiineja. Istuskeltiin rannalla tunnin ajan ja nahtiin useita delfiineja, joskaan delfiinit eivat hyppineet renkaiden lapi, toisin kuin Sarkanniemessa. Tarkkasilmaiset voivatkin bongata kuvasta luonnossa elavan delfiinin.


Delfiini bongausten jalkeen matka jatkui bussilla kohti Kaakkois-Aasian volumeltaan suurinta vesiputousta. Khon Phapheng Falls ei korkeudeltaan paata huimaa, mutta vetta sielta tuntuu tulevan ihan riittavasti.


Bussi jolla reissu tehtiin, ei ollut aivan normaali minibussi. Kyseessa oli katettu lava-auto, jossa ei ollut kiinteita penkkeja. Kuoppaisella tiella olikin hieman haasteellista pysya pystyssa, koska penkkeina toimi normaalit muoviset puutarhatuolit. Perille paastiin kuitenkin ehjina ja viimeinen vene-etappi "kotiin" mentaessa, meni upean auringonlaskun merkeissa.


Alkuperainen suunitelma oli lahtea alkuviikosta Kambodzan puolelle minibussilla. Homma kuitenkin kariutui siihen, etta saatiin kuulla kauanko matka kestaa. Kartasta katsottuna Siem Reapiin olisi linnun tieta noin 200km, mutta minibussilla matka kestaa 1,5 paivaa. Ei kiitos. Ruettiin suunittelemaan lentoa ja tiistai aamuna lahdettiinkin takaisin kohti Paksea. Pakseen mentiin VIP minibussilla, mutta jotenkin paikalliset saivat taas saadettya homman niin, etta bussiin tuli yksi ylimaarainen matkustaja. Matka meni silti kivuttomasti ilmastoidussa minibussissa, matkan kestaessa kaksi tuntia. Perille paastyamme heitettiin kamat hotelliin ja lahdettiin etsimaan Lao Airlinesin toimistoa. Saatiin liput seuraavalle paivalle, hieman suolaiseen 110dollarin hintaan per henkilo. Ilta meni lataillessa akkuja, niin taskulampun, kuin omiakin.

Lopuksi viela kuva Don Detin paakadusta...


...ja hiljaa virtaavasta Mekong joesta.

Si Phan Don / Laos

29.1.-3.2.2008

Tiistai aamuna lahdettiin etenemaan kohti Mekong joen neljan tuhannen saaren aluetta, Si Phan Donia. Aamupaivasta otettiin mopotaxi route 13:n varrelle, josta bussit kulkevat ohi. Odotellessa joku yritti taas sita samaa, etta voidaan lahtea heti jos maksatte tarpeeksi ja, etta busseja ei kulje kovin usein. Bussin hintaakin mies jaksoi liioitella. Odoteltiin kuitenkin rauhassa noin puolituntia ja paikallisbussi pysahtyi tien varteen. Huomattiin, etta auto on taas normaaliin tapaan aivan taynna. Evu paasi istumaan hyttiin ja ma sain seisomapaikan auton takaa astinlaudalta. Bussipysakkeja ei oikeastaan ole, mutta noin vartin paasta bussi pysahtyi tien varteen ja ma paasin jo istumaan peralaudalle. Kolmannen pysahdyksen jalkeen sain jo oikean istumapaikan, mutta tilat oli taas vaihteeksi olemattomat. Auton takaosassa oli parhaimmillaan 23 ihmista + riisit + sementit + matkatavarat, jotka eivat pysyneet enaa taydella katolla jne. Kyyti maksoi lopulta 4$ per henkilo ja matka kesti noin pari tuntia. Alla oleva kuva otettu Don Khongilla. Meidan "bussi" oli samanlainen ja vastaavalla tavalla pakattu.

Bussi siis jatti meidat rantaan, josta otettiin dollarin maksava venetaxi saarelle nimeltaan Don Khong. Mukava ja edullinen majoitus loytyi heti joen rannalta. Heitettiin kamat hotelliin ja lahdettiin pankkiin vaihtamaan rahaa. Kipit oli loppu ja pankista sai hieman parempaa kurssia, kuin vaihtorahoista jos maksoi ostokset dollareilla. Ilta meni ihan pelkastaan syoden ja tuijotellen jokea.

Seuraavana paivana otettiin mopo vuokralle ja lahdettiin ajelemaan ristiin rastiin saarta, karttoja ei ollut. Ajeltiin luultavasti kaikki asfalttitiet lapi ja muutamat hiekkapatkatkin. Kaytiin syomassa toisella puolella saarta erittain maittavaa paikallista grillipossua ja valokuviakin tuli rapsittya. Matkalla nakyi paljon koululaisia menossa koteihinsa ja iloisia tervehdyksia kuului aina, kun ohitettiin isompi lapsijoukko. Tiet olivat muuten lahes autioita, mutta maisemat olivat upeat. Ilta meni lukiessa kirjoja.

Kolmas ja viimeinen paiva Don Khongilla meni taas tehdessa ei mitaan. Pankista kaytiin hakemassa taas tukku kippeja ja istuttiin netissa. Hotellin lahella oli myos yksi hieno temppeli, josta iso buddha patsas katseli kohti jokea.

Perjantaina lahdettiin kohti Don Detia, rauhallista ja sahkotonta saarta. Taxivene olisi maksanut mansikoita, joten otettiin kyyti ilmeisesti ainoalla veneella, jolla oli aikataulut sinne suuntaan ja hintakin oli todella edullinen, reilut 3e/hlo. Matka kesti 1,5 tuntia vaikka kilometreissa mitattuna matkaa kertyy vain n. 20km. Perille paastyamme katseltiin huoneita parista eri paikasta, mutta kuten tiedossa oli, ei Don Detin majoitukset kummoisia olleet. Otettiin suhteellisen karsea huone, mutta saimme sentaan oman wc/kylpparin, jotka monissa paikoissa loytyi yhteisista tiloista. Heitettiin kamat sisaan ja lahdettiin katsastelemaan muita paikkoja, mutta samoja laavia koko saari taynna, edelleen suurin osa paikoista jaetuilla vessoilla. Loppupaiva meni pimean tuloon asti ravintolan riippumatoissa maatessa, kirjoja lukiessa.

Lauantai aamuna huomattiin, etta saarelta loytyy suhteellisen edullisia nettipaikkoja, joka oli yllatys, koska saari on kokonaan sahkoton. Meidan majapaikassakin sahkot ovat paalla vain iltaisin, klo 18-22 oman koneen voimin. Aamupalan jalkeen otettiin polkupyorat vuokralle ja suunnattiin kohti Don Khonin saarta. Don Khonille paasi pyoralla ranskalaisten rakentamaa, kaytostapoistettua vanhaa junaratasiltaa pitkin.

Veturikin lepaili viela sillan laheisyydessa.

Siltamaksu oli vajaan euron ja lippu on voimassa yhden paivan. Samalla lipulla paasi myos upealle Tat Somphamithin putoukselle. Paikallisen uskomuksen mukaan putoukset pitavat sisallaan pahoja henkia tai jotain siihen suuntaan. Tassa kuvassa vain pieni osa putouksesta. Ei nakynyt pahoja henkia, mutta vetta sitakin enemman.

Ajeltiin polkupyorilla alas kohti "Beachia" ja sielta todellakin loytyi uintikelpoinen hiekkaranta. Uitiin turvallisesti rannassa, ettei vaan pahat henget vie meita mukaanaan. Kaksi matkailijaa on saanut surmansa kyseisella paikalla.

Illalla Evu onnistui jalleen telomaan itsensa, juuri kun polvi oli parantunut. Kolme pimeaa betoniporrasta meni huti askelein alas ja nilkka vaantyi. Onneksi ei kuitenkaan pahasti. Nilkka turposi ja meni kipeaksi, ei sen vakavempaa. Sunnuntai meni taas riippumatto-kirja yhdistelmalla, paljon sen kummempaa tekemista ei Don Detilta loydykaan.

Majoitusta osa 6

26. Vanda House (Koh Samui, Thaimaa)

Blogissa oli Samui jutun kohdalla jo puhetta, etta paastiin tahan paikkaan yhdeksi yoksi, kun ensimmainen yrittamamme paikka oli taynna. Huone todella siisti ja tasokas, mutta keskeisemman sijainnin takia siirryttiin seuraaviksi oiksi noin kilometrin paassa sijaitsevaan saman perheen omistamaan hotelliin. Juomavetta toivat huoneeseen kaksi pulloa paivassa. Hinta 18e/yo.

- ilmastointi (kauko-ohjattava)
- TV
- jaakaappi
- kuuma suihku (HIEROVA)
- kaksi parveketta


27. Lamai Perfect Resort (Koh Samui, Thaimaa)

Ei ollut tyttaren pitamassa hotellissa mitaan vikaa, mutta tama kiilaa karkeen kaikista huoneista joissa ollaan yovytty. Taalla sai todellakin rahalleen vastinetta. Ihmeteltiin huoneeseen paastyamme, etta janna kun on niin viimesenpaalle oleva huone, mutta yhdessa kohdassa kuuluisi selvasti olla peili. Ei kestanyt viittatoista minuuttia, kun oveen koputettiin "solisoli, pitais laittaa viela peili paikalleen". Selvisi, etta ollaan ensimmaiset asiakkaat ja huone on ihan tulitera. Toivatpa myohemmin viela kukkiakin huoneeseen. Taalla sama homma veden kanssa, kaksi pulloa paivittain. Kahvia sai ilmaiseksi jos jaksoi itse ne keittaa. Vietettiin kaksi yota hintaan 17euroa/yolta. Retkikunta suosittelee tata paikkaa myos nirppanokille, pihalla myos uima-allas.

- ilmastointi (kauko-ohjattava)
- TV
- jaakaappi
- kuumasuihku (seitseman asentoinen hierova)
- vedenkeitin
- parveke
- uima-allas


28. Moonflower Bungalows Resort (Koh Pha-Ngan, Thaimaa)

Shokeerava tason pudotus Samuin hotelleista! Asialle ei mahtanut mitaan, koska varattiin huone etukateen uudenvuoden ajalle neljaksi yoksi. Huone oli suurinpiirtein pelkan sangyn kokoinen ja niin pimea ettei paivallakaan nahnyt eteensa. Plussaa jos haetaan, niin huone oli hiljaisella rannalla ja henkilokunta suht mukavaa. Meita oltiin vastassa satamassa, josta saatiin ilmainen kyyti, seka perilla ennen sisaan kirjautumista kaskettiin relata vapaavalintaisen ilmaisen drinkin kanssa. Netin kautta varatessa saatiin joku pieni alennus ja hintaa jai yhdelle yolle vajaat yhdeksan euroa.

- tuuletin
- kuumasuihku
- hyttysverkko
- riippumatto


29. Bang Namkem Resort (Koh Pha-Ngan, Thaimaa)

Todella siisti perus huone! Sijaitsi samalla hiljaisella rannalla kuin Moonflower. Todella halpa ja hyva ravintola, jossa syotiin paivittain aamupalat. Mopon vuokrausta jne. Varuisteisiin kuuluva tuuletin oli ilmastoinnin veroinen, eli siis todella tehokas. Taalla viihdyttiin viisi yota ja hintaa yhdelle yolle tuli 7,5 euroa.

- tuuletin
- riippumatto


30. Laem-Thian Bungalows (Koh Tao, Thaimaa)

Koh Taon ainoita paikkoja, jolla oli oma ranta. Tasta syysta viihdyttiinkin taalla niin pitkaan, kuin 10 yota. Paikka sijaitsi todella vaikeakulkuisen tien paassa, noin 20minuutin ajomatkan paassa satamasta. Omistaja ajoi kaupunkiin paivittain kaksi kertaa ja siihen kyytiin oli mahdollista hypata euron korvausta vastaan. Todella rauhallista meininkia ja paivat meni paa-asiassa snorklaillessa. Samoilta mailta loytyi myos viewpoint ja jumpingpoint korkealta kalliolta mereen. Paikan ravintola oli suhteellisen edullinen ja taikoi jattimaisia ruoka-annoksia 300 ruokalajin listastaan. Syotiin siis ikaankuin pakosti taalla joka paiva kaikki ateriat, mika ei ollut ollenkaan huono homma. Paikassa myos internetin kayton mahdollisuus, seka pieni rantabaari, jonka edustalla nuoret heput esitti firedancea joka ilta. Ainut asia mika jai hampaankoloon oli sahkot. Meille ei muistettu kertoa huonetta esitellessa, etta paikassa on sahkot vain klo 18-07. Henkilokunta todella mukavaa ja vilpitonta, eika mistaan kusetuksesta ollut varmasti kyse, vaan sahkoista mainitseminen vain unohtui. Paikan omistaja Pingpong myos todella mahtava tyyppi ja han piti usein iltaisin seuraa asiakkaillensa. Alimmassa kuvassa nakyva todella miedosti hymyileva nainen on siis omistaja Pingpong. Hinta 17e/yo.

- ilmastointi (kauko-ohjattava)
- tuuletin
- hyttysverkko
- terassi jolta aukesi uskomattomat maisemat (kuvassa)

Pakse & Champasak / Laos

25.1.-29.1.08

Blogin teon ja kaiken saatamisen jalkeen jai aikaa runsaat kolme tuntia nukkumiseen ennen lennolle lahtoa Bangkokissa. Oltiin aika puhki jo kentalle paastyamme ja positiivisena yllatyksena passintarkastus oli taysin tukossa. Vaikka oltiin kentalla n. 2,5h ennen lennon lahtoa, jouduttiin kaymaan aamupalalla todella pikaisesti. Kentalla oli myos ruuhkaa. Pitkat jonot isoja koneita odottamassa vuoroansa ja meidan kone nousi ilmaan puolisen tuntia myohassa, yhdeksan maissa aamulla. Bangkok Airwayssin ilmainen tarjoilu ja ruoka maistui ja lento kesti n. 1,5tuntia. Tassapa kuva hienosta NokAirin koneesta Bangkokin kentalta.



Paksen "International Airport" oli kylla erinomaisen hieno. Vahan niin kuin Rissala, mutta pari kertaa pienempi ja tuhat kertaa kuolleempi. Meidan suht pienella, alle sata paikkaisella koneellakin oli tiukkaa laskeutua todella lyhyelle kiitoradalle. Pyorat tomahtivat kenttaan tasan silla kohtaa, missa nurmikko loppui ja asfaltti alkoi, ja jarrutus kesti aina kentan toiseen paahan asti. Kentalla oli passintarkastus taas hieman lepsumpaa, kuin esim. Bangkokissa. Ei mitaan koppeja vaan pitka tiski mihin sait menna vaikka pareittain, tai oikeastaan niin monta vierekkain kuin mahtui, ei ressia. Tiskilla annoit passin, valokuvan, viisumikaavakkeen ja 30$ rahaa. 30 paivan viisumit saatiin siis erittain kivuttomasti. Kentalta tuktuk Paksen keskustaan, josta oltiin valittu etukateen hieno hotelli ekaks yoks, koska heti oli pakko paasta suihkuun ja paivaunille kuittamaan edellisen yon univelat. Illalla kaytiin sit vain syomassa ja kattomassa seuraavalle paivalle vahan halvempi hotelli.

Aamupalan jalkeen kaytiin ostamassa uusi prepaid liittyma, otettiin rinkat selkaan ja painuttiin uuteen hotelliin. Suihkussa kaynnin jalkeen lahdettiin katsomaan lahella oleva silta, seka suhteellisen siisti temppelialue. Evun saadyttoman vaatetuksen vuoksi (hyi Evu) paatettiin, etta ma kayn kuvaamassa ja Evu odottelee ulkopuolella. Ei viitsitty saattaa munkkeja kiusaukseen olkapaat paljastavan paidan takia (hyi sentaan Evu). Tassa yksi rapsy paikanpaalta.


"Kaupunkierroksen" jalkeen ei tehty oikeastaan mitaan. Kaupungissa ei ihmeemmin nahtavaa ollut ja suuniteltiin lahinna tulevia paivia.

Sunnuntai aamuna otetiin tuktuk, jonnekin bussiaseman tapaiselle markkina-alueelle, jossa saato vasta alkoikin. Suuntana meilla oli siis Champasak ja tuktuk saatiin ns. oikeaan hintaan, mutta asemalla se jeppe keksikin, etta han voisi heittaa meidat kohtuu hintaan koko matkan silla romullaan, joka piti tyontaa kolmen miehen voimin kayntiin. Sanottiin "ei kiitos" ja "liian kallis" sata kertaa, vaikka aija pudotti hintaa ja vaitti silmat kirkkaana, etta seuraava bussi lahtee joskus viiden tunnin kuluttua. Ukkeli lahti viela seurailemaan meita, kun koitettiin etsia, etta missa olisi bussi. Joku nuori paikallinen jeppe sit huitoi ja kyseli, etta ollaanko menossa Champasakiin ja viittoi lava-autoa, jolla paasisi 2$:n hintaan per sierainpari. Mentiin autolle ja kohta siihen pamahti joku ihme saataja, joka rupesi luettetelemaan hintoja. Hinnat muuttuivat joka kerta, kun me vaitettiin vastaan. Hinnat pomppi 3-5$ valilla ja me sanottiin, etta ei vaan se on 2$. Aija intti vastaan, etta saatte 2$ hintaan jonkun muun auton, joka lahtee kolmen tunnin paasta. "Mina lahden nyt se maksaa 5$". Nelja muuta turistia joutuivat maksamaan kiltisti sen 5$, mutta me maksettiin paikallisten hinta 2$, koska pyysin sen nuoren sallin takaisin takomaan sen hinnan sille saatajalle paahan. Maksut oli maksettu ja auto lahti. Kas kummaa, saataja ei ollut edes kuski, vaan se nuori kaveri, joka lupasi meidat kyytiin 2$:n hintaan. Tama hintaveijari ei siis tullut edes koko auton kyytiin. Matka Champasakiin kesti noin kaksi tuntia ja kuski jatti meidat jonkun guesthousen eteen, josta otettiin huone. Loppu paiva meni kikkaillessa ja tarkastellessa Champasakin ainoaa katua. Todella kuollutta, aivan niinkuin Paksessa.

Seuraavana aamuna suuntana oli Wat Phu, paikka jonka takia ylipaatansa Champasakiin tultiin. Tuktuk kyyti olisi tullut samanhintaiseksi, kuin vuokrata mopo, joten otettiin tietenkin mopo. Ajeltiin mopolla noin 20 minuutin matka Wat Phu:lle ja maksettiin sisaanpaasymaksut, yhteensa 6$. Paiva oli erittain kuuma ja kun temppelialue koostui kolmesta eri tasosta, ei rappujen kiipeamiselta voinut valttya. Tassa kuvia jarjestyksessa alhaalta ylospain.



Temppelikierroksen jalkeen kaytiin museossa, joka oli erittain pieni. Paasymaksu sisaltyi aiemmin maksettuun lippuun. Museossa kaynnin jalkeen kaytiin syomassa portin lahella sijaitsevassa ravintolassa, jonka jalkeen ajeltiin muutamia teita edestakaisin, mutta oikeastaan mitaan muuta nahtavaa ei loytynyt. Illalla muutama Beer Lao huiviin ja ajoissa nukkumaan. Seuraavana paivana matka jatkuisi kohti Si Phan Donia, Don Khongin saarta.