Sumatra / Indonesia

Viimeinen ilta Kuala Lumpurissa meni kuvia ottaessa. Aamulla oli taas karu heratys klo: 3.30, eika kumpikaan ollut nukkunut paria tuntia enempaa. Oltiin tilattu taxi valmiiks kello viideks ja eikun kentalle. Matka kesti vajaan tunnin ja perilla ihmeteltii et miten KL:n kentta voi olla nain pieni. Vahan aikaa meni ennenkun tajuttii et taa terminaali oli pelkastaan Air Asialle. Kentta oli todellisuudessa sit vissii aika iso jos halpis yhtiollekin oma terminaalirakennus.

Viimeisena iltana otettu kuva valkoisena hohtavista torneista.


Tunnin lento ja oltiin perilla pienella Padangin kentalla. Lentokoneesta kasin oli jo havaittavissa Sumatran uskomattomat vuoristoiset maisemat. Kentalla virkailija viittoi meidat suoraan viisumin maksu tiskille ja 30 paivan viisumit iskettii ongelmitta passiin 25USD hintaan. Viisumien saannin jalkeen viela eri tiskille leimaa hakemaan, jossa virkailija totesi Evulle etta "From Finland? Do you know Mika Hakkinen?" Evu vastasi tietenkin kylla ja leima tuli passiin hymyn kera. Kun passit oli OK ja kamat saatu turvatarkastuksesta lapi, paastiin ulos jossa odotti lukematon maara ihmettelevia silmapareja. Tuntui silta et oltas joku julkkispari tai vahintaan ensimmaiset valkoihoiset ikina Padangin kentalla. Rahannosto, pienta saatoa ja taxi kohti kaupunkia. Kaytiin kattoo paikkaa nimelta Immanuel Hotel, ei tykatty joten mentii toiselle puolelle tieta ja otettiin huone siita ekaks yoks. Ihmepariskunnan hohto ei loppunut lentokentalle vaan tasta se vasta alkoi. Kaikki ihmiset tuijotti sanan varsinaisessa merkityksessa. Poliisi tuli kysyy voisko olla jotenkin avuks, pennut huuteli "Hello mister" ja parhaimmat tulivat jopa koskettelemaa meidan ihoa. Oli siis aika selvaa et oltii ainoot valkonaamat kaupungissa. Kavellen jatkettiin tutustumista kaupunkiin, syotiin ja ostettii prepaid liittyma. Aiemmin prepaid liittymat on ollut tosi helppo avata ja kayttaa, mut taalla piti tamakin tehda parin mutkan kautta. Ensinnakaa kukaa ei tuntunut ymmartavan englantia ja toiseks liittyma ei yhdistanyt Suomeen. Myyja joutui soittamaan noin 10 puhelua operaattorille, ennenkuin homma rupes toimimaan. Jos Heli lukee tata blogia, niin se outo numero ja outo aani viime perjantaina oli puhelinkaupan tytto, joka ominpain halus kokeilla josko se nyt toimis. Ekana paivana meilla oli tietenkin jo kiire rannalle, koska meressa ei oltu viela uitu. Hotellin ikkunasta naky noin 100metrin paassa meri, joten suunnattiin sinne. Ranta osoittautuikin todella likaiseksi joten uutta suunnitelmaa miettimaan. Pienen minibussi saadon jalkeen olimmekin matkalla Pantai Bungukseen, noin 20km paahan. Ajomatka kesti reilun tunnin ja meilla ei ollut mitaan hajua et missa jaatas pois ennenkuin yks paikallinen matkustaja sano, etta jaakaa tassa. Kysyttii sit viel et paastaanko samanlaisella bussilla takas. Vastaus oli ei, taa on vika bussi tanaa. Noh jaatii sit monttu auki tien varteen ja eikun rantaan kappailemaan. Rannassa ihmeteltii et mikas paikka taa on kunnes meidan taakse hiipi joku nuori jatka. Selvis sit et taa on edellisessa majoitus osiossa oleva Losmen Carlos ja jatka oli Carloksen pikkuveli. Mentii sit siihe terassille istumaan ja miettimaan et mitas nyt. Selitettii et oli vika bussi ja meilla kamat ja huone Padangissa. Onneksi Make (pikkuveli) lupas heittaa meidat takas, kunhan vaan kay eka suihkus. Sovittii sit viela et tultas tahan paikkaa huomenna ja otettas huone. Perilla Padangissa kaytii syomas ja rattivasyneena nukkumaan jo yhdeksan jalkeen, paiva oli ollut tosi pitka. Aamulla hankittii moskiittoverkko ja muuta tarpeellista, jonka jalkeen bussilla takas Carlokseen. Illalla ruettiin sit miettimaan Maken kanssa seuraavaa paivaa ja paadyttii siihen tulokseen et lahetaa saari retkelle, me kaks + kapteeni. Lahdettiin matkaan aamulla ennen kymmenta ja ekalla saarella (Sironjong island) oltiin perilla noin tuntia myohemmin. Matkan hinta oli yhteensa reilut 40euroa ja koko reissu oli periaatteella "up to you". Kolme saarta ja me saatii paattaa milloin syotiin ja milloin vaihdettii paikkaa jne. Ekalle saarelle paastyamme kapu roudas rantaan bambumaton, jonka paalle latoi tavaraa. Hintaan kuului snorklaus vehkeet, hedelmia, kahvia, teeta, ruokaa, vetta ja kekseja. Maskit naamaan, rapylat koipiin, pilli suuhun ja eikun menoks. Reipas kapteenimme nimeltaan Zalmon esitteli meille missa kohtaa kannattaa bongailla koralleja ja kaloja. Kun olimme rapikoineet aikamme, rupesi Zalmon laittelemaan meille kahvii, teeta jne. Kahvittelutuokion jalkeen vahan kuvausta ja otimme suunnan kohti seuraavaa saarta.

Kuvassa Sironjongin koskematonta rantaa ja kirkasta vetta.


Matka taittui mukavasti talla huvipurrella.


Sironjongilta parinkymmenen minuutin matka seuraavaan maaranpaahan Pagan island:lle. Paganille olisi ollut mahdollisuus jaada myos yoksi, koska siella oli yksi perhe joka piti pienta mokkikylaa. Kaikki mokit olivat tyhjillaan, mutta meille riitti ihan paivareissu. Taalla miltei sama rumba kuin edellisella saarella. Mentiin uimaan ja snorklailemaan, samaan aikaan kun Zalmon kattoi meille lounasta. Kuvauskeikkaa ja nokka kohti viimeista saarta.

Pagan island, yksinainen kookos.


Kolmas ja viimeinen saari (Siranjah) oli kaikista pienin. Taalla ei otettu enaa sammakkoasusteita vaan kierrettiin kavellen saaren ympari. Merenkaynti rupesi hieman yltymaan, joten oli haasteellista koittaa kavella valilla korallien paalla, kun ranta oli kasvanut umpeen tai puu oli kaatunut tielle. Lopuksi pieni pulahdus ja nokka kohti Carlosin rantaa. Matka taittui hyvin osaavan kapteenin toimesta, vaikka vene oli pieni ja merenkaynti rupesi yltymaan. Reissusta jai kateen hyva mieli ja palanut nahka vaikka loroteltiin aurinkovoidetta suhteellisen reilulla kadella.


Kapteenimme Zalmon tyontouhussa.

Loppuaika Carlosin luona meni rennoissa merkeissa. Illat istuttii henkilokunnnan kanssa jutellen tai korttia latkien. Maanantai iltana sanottii et otetaa nokka kohti Bukittinggia heti aamusta. Carlosin sisko oli saapunut kylaan (asuu Bukittinggissa) joten Carlos lahti heti selvittamaan, josko paastas hanen kyydillaan. Tuuria matkassa ja pelkalla bensakorvauksella (n.5euroo) paastiin kolmen tunnin matka henkiloautossa Bukittinggiin. Ilman tata palvelusta ois jouduttu ajamaan kolmella eri minibussilla ja yhdella isomalla ja matka-aika, seka hinta ois vahintaan tuplaantunut. Carlosin siskolla on Bukittinggissa oma Homestay jonne mentii yhdeks yoks ihan vain kohteliaisuuttamme. Ei kehdattu lahtee pihasta iskemalla vain rahat kouraan. Illalla etsittiin sit seuraavaks paivaks uus paikka ja ollaan siella viela ens yokin. Bukittinggi sijaitsee vajaan kilometrin korkeudessa, kahden aktiivisen tulivuoren valissa (n. 3000metria korkeita). Tasta johtuen taalla voi olla valilla pienia maanjaristyksia, mutta niista ei kannata kuulemma hataantya. Ilmasto taalla on aivan erinlainen kun alhaalla. Lampotila vastaa enemmankin Suomen kesaa ja tuntuu viilealta, koska ollaan vietetty niin paljon aikaa n. 35 asteen lampotiloissa. Eilen kaytiin kattomassa Canyonia, josta auringonlaskun aikaan suuret hedelmalepakot lentavat lapi, hieno naky. Tanaan olisi ohjelmassa kayda kattoo Canyonin vieressa olevat Japanilaisten kaivokset ja ostella kaikkee tarvittavaa. Nailla nakymin matka jatkuu huomis aamuna kohti Lake Maninjauta, jossa saattaa vierahtaa hyvinkin viikko.

Nakymaa Bukittinggin "paakadulta" JL Ahman Yanilta. Kuva on otettu meidan ekan yopaikan kattoterassilta ja taustalla nakyy hiukan reunaa toisesta tulivuoresta.