Koh Lipe / Thailand

Kolmas paiva maanantaina hypattiin siis Langkawilta lauttaan ja suuntana Thaimaa, Koh Lipe. Pienta lisajannitetta reissuun toi se, etta meilla ei ollut oikein mitaan hajua koko saaresta. Tiedossa oli oikeastaan vain se, etta paikka on pieni, eika siella olisi myoskaan pankkiautomaatteja. Meilla ei siis ollut minkaanlaista matkaopasta kyseisesta paikasta. Lauttamatka kesti noin kaksi tuntia ja valilla oli mukava kayda katsomassa maisemia kannelta kasin. Lipen rannat ovat todella matalia, joten lautta jai odottamaan alemmassa kuvassa nakyvaa longtailboattia, jotta kyytilaiset saataisiin rantaan. Paatin kyytiin paastyamme rupesi tan firman nainen keraamaan rahaa venekyydista rantaan. Hinta ei ollut kuin reilun euron per naama, mutta silti arsyttaa tollaset lisamaksut, joista ei voida ilmoittaa etukateen. Rannassa nainen keras kaikilta passit ja lahti hakemaan niihin leimoja. Janna homma kun ei tarvinnut ollenkaan kayda nayttamassa omaa naamaansa maahan saapuessa. Evun passiin tuli sit vain 30paivan leima, mutta onneksi huomattiin se heti ja saatiin passi takaisin 60paivan leimalla, johon meidan hankkimat viisumit siis oikeuttivat. Alla meidan "kotiranta" Pattaya Beach, ei ruuhkaa...


Kerettiin etsia huone silla aikaa, kun tati haki niita leimoja passeihin, joten kamat mokkiin ja eikun uimaan. Uinnin jalkeen lahdettiin sit tutkimaan saarta tarkemmin. Otettiin hotellin aulasta niiden mainos, jossa oli myos pieni kartta. Kartassa nakyi kolme rantaa ja muutama tie. Kartan perusteella "paatie" kulkikin aivan meidan hotellin vieresta. Tie olikin oletettua pienempi ja akkia kavi selvaksi myos se, etta saarella ei ole autoja.

Paakatu

Paakatua pitkin paastiinkin sit saaren toiselle puolelle, Sunlight Beachille. Sunlight Beachilla merenkaynti oli paljon kovempaa ja hiekka karheampaa. Paatettiinkin olla sit muuttamatta sinne. Ei ruuhkaa myoskaan Sunglight Beachilla.

Ensimmaisena paivana kerettiinkin koluta koko saari lapi, joten paatettiin pysya Pattaya Beachilla koko Lipella oloaika. Suurinosa ajasta kuluikin oman rannan koralleja ihmetellen. Vesi oli kristallinkirkasta, hiekka kuin puuteria ja korallit alkoivat noin 15metrin paasta rannasta. Snorkkelit olivat siis kovassa kaytossa. Evun manikyyria lukuunottamatta emme rikkoneet kaavaa: rannalle-syomaan-rannalle-syomaan... koko viikon aikana, jonka vietimme Lipella. Meidan mokin terassilla vieraili paivittain myos kissaperhe. Innokkain veijari (jonka Evu risti Miiruksi) ei jattanyt meita iltaisin rauhaan, ei sitten millaan. Jostain pimeydesta se kissanpentu aina pomppasi meidan terassille ja eikun syliin nukkumaan. Ma otin sita aidillisella hellyydella niskasta kiinni useampaan otteeseen ja pudotin sen alas terassilta. Miirua se ei kuitenkaan lannistanut, tuntui enemmankin pitavan siita, koska kapusi aina vaan suuremmalla innolla takaisin terassille.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitellusti. Tiedettiin siis etta pankkeja ei ole kaytossa, mutta rahanvaihtopisteita loytyy. Nostettiin Malesiasta iso pino seteleita ja paatettiin vaihtaa niista vain osa, koska uskottiin, etta Thaimaassa niista saisi paremman kurssin. Vaarin. Hotellin rahanvaihtopiste tarjosi aivan hirveata kurssia, aivan kuten kaikki muutkin paikat. Kurssi oli niin huono, etta nahtiin jarkevammaksi vaihtaa dollareita bahteihin. Rahat saatiinkin sit riittamaan juuri ja juuri sunnuntaihin asti. Sunnuntai aamuna olikin vuorossa taas lauttamatkustusta Koh Lantalle, jossa tiedettiin olevan automaatteja. Lipella olisi viihtynyt kauemminkin, kuin vain yhden viikon. Todella rentoa meininkia. Koh Lipe kuuluu Tarutaon Marine Park:iin, joten muillakin saarilla olisi tehnyt mieli kayda. Nyt kuitenkin rahat olivat "lopussa" ja muutenkin taytyi jatkaa eteenpain, koska jouluksi taytyisi kerita Phuketiin.


Ympari saarta oli myos pystytetty tallaisia kyltteja. Jatkuu ensinumerossa.