On the road: Hyvaa itsenaisyyspaivaa !

Blogilaiset ovat taas laiskotelleet ja on aika kertoa rantautumisesta Malesian puolelle, Georgetowniin torstaina 15 paiva marraskuuta. Passien leimaamisen jalkeen otettii taxi ja kurvattii ennalta mietityn hotellin pihaan. Huone oli hyva joten kamat sisaan ja etsimaan automaattia, koska meidan paikalliset kateiset riitti just taxiin ja yhteen vesipulloon. Automaatteja kylla loytyi, mutta mistaan ei saanut rahaa. Ollaan pyritty nostamaan rahat pelkastaan visa electron korteilla, mutta talla kertaa se ei onnistunut millaan. Lopulta paadyttiin siihen, etta nostetaan hillot oikealla visalla, mutta suureksi yllatykseksi ei sekaan kortti kelvannut automaatille. Onneksi meilla on viela masteritkin, joten saatiin nostettua rahaa ja eikun metsastamaan ruokaa. Kello oli tassa vaiheessa jo melkein 23. Meidan hotellin vastapaata loytyikin sitten tosi mukava paikka, jossa kaytiin useampana iltana syomassa ja/tai juomassa. Red Garden nimisen paikan osittain katetulla sisapihalla oli poytia ja ymparys taynna erilaisia ravintoloita. Homma toimi niin, etta etsit itsellesi poydan, jonka jalkeen kavelet mieleisesi ruokapaikan eteen ja tilaat ruuat. Sen jalkeen istut poytaan jolloin Red Gardenin henkilokunta tulee kysymaan, etta mita saisi olla juotavaksi. Ruuat ja juomat maksetaan tarjoilijan kouraan heti, kun saat ne nokkasi eteen. Tosi katevaa, halpaa ja ripea henkilokunta. Jos tilaat ison kaljan ja satut ottamaan lasistasi horpyn, niin 15 sekuntia ja joku on kaatamassa sulle lasin tayteen. Tassapa kuvatus Red Gardenista ja ripeasta tarjoiliasta.

Georgetownissa meidan tukikohtana oli Chinatown. Todella viihtyisa alue kaikkine kiinalaisine rakennuksineen. Lahella oli myos todella suuri ostoskeskus, jossa kaytiin parina iltana leffassa. Hotellia vaihdettiin kerran halvempaan ja muuten reilu viikko meni lahinna ostoksia tehden. Tarpeellista ja tarpeetonta. Seuraavan hotellin kautta hommattiin 60 paivan viisumit Thaimaahan ja samana paivana omatoimisesti lauttaliput Langkawille. Georgetownissa kaytiin myos museossa, mutta periaatteessa koko aika meni nauttien "isosta kaupungista" ja sen palveluista pitkaan aikaan.

23. paiva marraskuuta suunnattiin lautalla kohti Langkawia. Oli tullut se aika reissusta, etta luvassa on rantakohteita ja saaria. Lautalta otettiin taxi ja suunnaksi Cenang Beach. Hypattiin taxista ulos ja katseltii vahan aikaa ymparille ja paadyttiin siihen tulokseen etta huone pitaa saada rannasta, makso mita makso. Huone loytyi helposti ja eikun uimaan. Vaikka Langkawi onkin todella suosittu turistikohde, niin meidan ranta oli jostain syysta kovin tyhjillaan. Ei haitannut.

Auringonlasku meidan rannan vastapaata sijaitsevan saaren taa.

Kulutettiin todella paljon aikaa uimiseen, mutta tehtiinpa siella jotain muutakin. Seuraavan viikon alkuun paatettiin vuokrata mopo. Tiistaina siis mopo alle ja suunta kohti Kuahin satamaa. Ostettiin seuraavan viikon maanantaille lauttaliput Thaimaahan, Koh Lipelle (n.20e/hlo). Sataman ihmettelyn jalkeen palattiin meidan rannan suuntaan etsimaan muita majoitus vaihtoehtoja. Ei kayty lopulta edes katsomassa muita paikkoja, koska rannat olivat niin huonossa kunnossa. Kaikkialla rikottuja pulloja ja muuta roskaa. Moporeissu jatkui kohti alla nakyvaa vesiputousta.

Vesiputoukselle oli n. 30km matka meidan kulmilta ja tiet todella hyvassa kunnossa. Kyseinen paikka oli nimeltaan 7 walls tai 7 wells riippuen ihan mista kartasta tai kyltista sen luet. Mopo piti jattaa parkkipaikalle ja kipuaminen sai alkaa. Tama vesiputous sijaitsi jyrkkien portaitten vajaassa puolivalissa, rappusia oli reilut 500. Taman nahtyamme kiipesimme viela loputkin portaat ylos vesiputouksen ylapuolelle. Ylhaalta olisi lahtenyt myos trekkausreitteja, mutta kello oli jo niin paljon, etta rupesi hamartamaan. Alas paastyamme kavimme viela katsomassa, etta mihin aikaan lahella sijaitseva cablecar kulki. Pimea yllatti akkia ja oli aika suunnata olemattomalla valolla varustetulla mopolla takaisin mokille.

Mopo piti palauttaa yhden aikaan seuraavana paivana, joten herattiin aikaisin, etta kerettaisiin cablecarille. Nukuttiin kuitenkin sen verran pommiin, etta menomatkalla piti hieman kiria menetettya aikaa. Lentokentan vieressa sijaitsevalla pitkalla suoralla mopon mittari naytti 100km/h vaikka rajoitus oli 60km/h. U-kaannos mutkaan hiljennettyani huomasin peilista, etta poliisisedathan ne ajaa perassa, joten hiljensin vauhtia. Poliisit eivat kuitenkaan meidan onneksemme meita pysayttaneet, varsinkin kun meidan ajokortit eivat kelpaa taallapain maailmaa. Malesiassa tarvitset kansainvalisen ajokortin. Oltiin cablecarilla hyvissa ajoin ja pienen jonotuksen jalkeen paastiin vekottimen kyytiin. Vaijerin varassa kiikkuva koppi nousi aina reilun 700m korkeuteen. Tassa aamuisen utuista maisemaa ylhaalta.

Pari paivaa myohemmin vuokrattiin uudestaan mopo, jolla kaytiin vaihtamassa Thaimaan bahteja Kuahissa. Ison saaren toinen kahdesta apteekista loytyi myos pienen etsinnan jalkeen. Suhailtiin mopolla nyt saaren toistapuolta ja loydettiin myos toinen hieno vesiputous, joka oli tyhjillaan turisteista. Johtui ilmeisesti sijainnista. Loppuaika Langkawilla menikin sit peruskaavaa noudattaen. Ruokaa-uintia-ruokaa-uintia-unta jne. Meidan mokin terassilta havisi myos mystisesti tyhjat tolkit joka yo. Toiseksi viimeisena yona tolkkien keraaja kavi ahneeksi. Tolkkien lisaksi sille kelpasi mun lapokkaat, rikkinainen sytkari ja tulitikut. Sika! Viimeisena iltana meni pakkaaminen todella myohaan yohon ja younet jaivat taas sopivasti alle 3 tunnin pituisiksi, kun matkustuspaiva oli taas edessa. Tan viikon maanantai aamuna mentiin siis taxilla satamaan ja lautan nokka kohti Thaimaan Koh Lipea.

Langkawi paikkana oli "ihan jees". Kaikenlaista turistinahtavyytta ympari isoa saarta ja plussana suhteellisen tyhjat rannat. Rahanmenosta tuleekin se isoin miinus koko paikalle. Langkawi on verovapaata aluetta, mutta hinnoissa se nakyi enemmankin korotuksena. Ainoat halvat asiat oli alkoholijuomat, tupakka ja bensa. Todella verovapaata, kun esim. ravintolaruoka maksoi tuplasti Georgetowniin verrattuna ja vedet sun muut oli paljon kalliimpia manner-Malesiaan verrattuna. Suurimmaksi osaksi Langkawi on ilmeisesti valmismatkalaisten suosiossa, mutta muutama halvempikin majoitus loytyi. Meidan majapaikkaankin suurin osa tuli rinkka selassa.

PALJON ONNEA 90 VUOTTA TAYTTANEELLLE ITSENAISELLE SUOMELLE!