Edelleen Don Detilla ja sama meno. Alkuviikko meni taas tehdessa ei mitaan, mutta loppuviikosta otettiin pyorat uusiksi vuokralle ja tehtiin lahes samanlainen reissu kuin aiemminkin. Talla reissulla kaytiin katsomassa myos yksi temppelialue.
Takaisintulo matkalla otettu kuva paikallisesta asumuksesta.
Lauantaina iskettiin taalat tiskiin, kun haluamallemme retkelle ei loytynyt osallistujia. Oltiin melkein viikon ajan yrittetty saada porukkaa kasaan, etta kustannukset halpenisivat. Lauantaina paatettiin maksaa kuitenkin taysi hinta ja paastiin matkaan 30 dollarin yhteishintaan. Matka alkoi Don Detin rannalta vene-bussi-vene yhdistelmalla Kambodzan rajalle katsomaan joessa elavia delfiineja. Istuskeltiin rannalla tunnin ajan ja nahtiin useita delfiineja, joskaan delfiinit eivat hyppineet renkaiden lapi, toisin kuin Sarkanniemessa. Tarkkasilmaiset voivatkin bongata kuvasta luonnossa elavan delfiinin.
Delfiini bongausten jalkeen matka jatkui bussilla kohti Kaakkois-Aasian volumeltaan suurinta vesiputousta. Khon Phapheng Falls ei korkeudeltaan paata huimaa, mutta vetta sielta tuntuu tulevan ihan riittavasti.
Bussi jolla reissu tehtiin, ei ollut aivan normaali minibussi. Kyseessa oli katettu lava-auto, jossa ei ollut kiinteita penkkeja. Kuoppaisella tiella olikin hieman haasteellista pysya pystyssa, koska penkkeina toimi normaalit muoviset puutarhatuolit. Perille paastiin kuitenkin ehjina ja viimeinen vene-etappi "kotiin" mentaessa, meni upean auringonlaskun merkeissa.
Alkuperainen suunitelma oli lahtea alkuviikosta Kambodzan puolelle minibussilla. Homma kuitenkin kariutui siihen, etta saatiin kuulla kauanko matka kestaa. Kartasta katsottuna Siem Reapiin olisi linnun tieta noin 200km, mutta minibussilla matka kestaa 1,5 paivaa. Ei kiitos. Ruettiin suunittelemaan lentoa ja tiistai aamuna lahdettiinkin takaisin kohti Paksea. Pakseen mentiin VIP minibussilla, mutta jotenkin paikalliset saivat taas saadettya homman niin, etta bussiin tuli yksi ylimaarainen matkustaja. Matka meni silti kivuttomasti ilmastoidussa minibussissa, matkan kestaessa kaksi tuntia. Perille paastyamme heitettiin kamat hotelliin ja lahdettiin etsimaan Lao Airlinesin toimistoa. Saatiin liput seuraavalle paivalle, hieman suolaiseen 110dollarin hintaan per henkilo. Ilta meni lataillessa akkuja, niin taskulampun, kuin omiakin.
Lopuksi viela kuva Don Detin paakadusta...
...ja hiljaa virtaavasta Mekong joesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti