Blogin teon ja kaiken saatamisen jalkeen jai aikaa runsaat kolme tuntia nukkumiseen ennen lennolle lahtoa Bangkokissa. Oltiin aika puhki jo kentalle paastyamme ja positiivisena yllatyksena passintarkastus oli taysin tukossa. Vaikka oltiin kentalla n. 2,5h ennen lennon lahtoa, jouduttiin kaymaan aamupalalla todella pikaisesti. Kentalla oli myos ruuhkaa. Pitkat jonot isoja koneita odottamassa vuoroansa ja meidan kone nousi ilmaan puolisen tuntia myohassa, yhdeksan maissa aamulla. Bangkok Airwayssin ilmainen tarjoilu ja ruoka maistui ja lento kesti n. 1,5tuntia. Tassapa kuva hienosta NokAirin koneesta Bangkokin kentalta.
Paksen "International Airport" oli kylla erinomaisen hieno. Vahan niin kuin Rissala, mutta pari kertaa pienempi ja tuhat kertaa kuolleempi. Meidan suht pienella, alle sata paikkaisella koneellakin oli tiukkaa laskeutua todella lyhyelle kiitoradalle. Pyorat tomahtivat kenttaan tasan silla kohtaa, missa nurmikko loppui ja asfaltti alkoi, ja jarrutus kesti aina kentan toiseen paahan asti. Kentalla oli passintarkastus taas hieman lepsumpaa, kuin esim. Bangkokissa. Ei mitaan koppeja vaan pitka tiski mihin sait menna vaikka pareittain, tai oikeastaan niin monta vierekkain kuin mahtui, ei ressia. Tiskilla annoit passin, valokuvan, viisumikaavakkeen ja 30$ rahaa. 30 paivan viisumit saatiin siis erittain kivuttomasti. Kentalta tuktuk Paksen keskustaan, josta oltiin valittu etukateen hieno hotelli ekaks yoks, koska heti oli pakko paasta suihkuun ja paivaunille kuittamaan edellisen yon univelat. Illalla kaytiin sit vain syomassa ja kattomassa seuraavalle paivalle vahan halvempi hotelli.
Aamupalan jalkeen kaytiin ostamassa uusi prepaid liittyma, otettiin rinkat selkaan ja painuttiin uuteen hotelliin. Suihkussa kaynnin jalkeen lahdettiin katsomaan lahella oleva silta, seka suhteellisen siisti temppelialue. Evun saadyttoman vaatetuksen vuoksi (hyi Evu) paatettiin, etta ma kayn kuvaamassa ja Evu odottelee ulkopuolella. Ei viitsitty saattaa munkkeja kiusaukseen olkapaat paljastavan paidan takia (hyi sentaan Evu). Tassa yksi rapsy paikanpaalta.
"Kaupunkierroksen" jalkeen ei tehty oikeastaan mitaan. Kaupungissa ei ihmeemmin nahtavaa ollut ja suuniteltiin lahinna tulevia paivia.
Sunnuntai aamuna otetiin tuktuk, jonnekin bussiaseman tapaiselle markkina-alueelle, jossa saato vasta alkoikin. Suuntana meilla oli siis Champasak ja tuktuk saatiin ns. oikeaan hintaan, mutta asemalla se jeppe keksikin, etta han voisi heittaa meidat kohtuu hintaan koko matkan silla romullaan, joka piti tyontaa kolmen miehen voimin kayntiin. Sanottiin "ei kiitos" ja "liian kallis" sata kertaa, vaikka aija pudotti hintaa ja vaitti silmat kirkkaana, etta seuraava bussi lahtee joskus viiden tunnin kuluttua. Ukkeli lahti viela seurailemaan meita, kun koitettiin etsia, etta missa olisi bussi. Joku nuori paikallinen jeppe sit huitoi ja kyseli, etta ollaanko menossa Champasakiin ja viittoi lava-autoa, jolla paasisi 2$:n hintaan per sierainpari. Mentiin autolle ja kohta siihen pamahti joku ihme saataja, joka rupesi luettetelemaan hintoja. Hinnat muuttuivat joka kerta, kun me vaitettiin vastaan. Hinnat pomppi 3-5$ valilla ja me sanottiin, etta ei vaan se on 2$. Aija intti vastaan, etta saatte 2$ hintaan jonkun muun auton, joka lahtee kolmen tunnin paasta. "Mina lahden nyt se maksaa 5$". Nelja muuta turistia joutuivat maksamaan kiltisti sen 5$, mutta me maksettiin paikallisten hinta 2$, koska pyysin sen nuoren sallin takaisin takomaan sen hinnan sille saatajalle paahan. Maksut oli maksettu ja auto lahti. Kas kummaa, saataja ei ollut edes kuski, vaan se nuori kaveri, joka lupasi meidat kyytiin 2$:n hintaan. Tama hintaveijari ei siis tullut edes koko auton kyytiin. Matka Champasakiin kesti noin kaksi tuntia ja kuski jatti meidat jonkun guesthousen eteen, josta otettiin huone. Loppu paiva meni kikkaillessa ja tarkastellessa Champasakin ainoaa katua. Todella kuollutta, aivan niinkuin Paksessa.
Seuraavana aamuna suuntana oli Wat Phu, paikka jonka takia ylipaatansa Champasakiin tultiin. Tuktuk kyyti olisi tullut samanhintaiseksi, kuin vuokrata mopo, joten otettiin tietenkin mopo. Ajeltiin mopolla noin 20 minuutin matka Wat Phu:lle ja maksettiin sisaanpaasymaksut, yhteensa 6$. Paiva oli erittain kuuma ja kun temppelialue koostui kolmesta eri tasosta, ei rappujen kiipeamiselta voinut valttya. Tassa kuvia jarjestyksessa alhaalta ylospain.
Temppelikierroksen jalkeen kaytiin museossa, joka oli erittain pieni. Paasymaksu sisaltyi aiemmin maksettuun lippuun. Museossa kaynnin jalkeen kaytiin syomassa portin lahella sijaitsevassa ravintolassa, jonka jalkeen ajeltiin muutamia teita edestakaisin, mutta oikeastaan mitaan muuta nahtavaa ei loytynyt. Illalla muutama Beer Lao huiviin ja ajoissa nukkumaan. Seuraavana paivana matka jatkuisi kohti Si Phan Donia, Don Khongin saarta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti