22.2-6.3.2008
Perjantai aamuna jatkettiin matkaa Siem Reapista Phnom Penhiin bussilla. Minibussi haki meidat hotellilta ja vei meidat matkatoimistolle. Matkatoimistolta jatkettiin viela normaali bussilla bussiasemalle, josta varsinainen bussi lahti. Matka kesti reilut 5 tuntia.
Phnom Penhissa otettiin tuktuk alle ja suunnattiin jalleen kerran ennalta mietittya hotellia kohti. Huone oli ok ja painuttiin suihkuun. Illalla suunnattiin ostarille ja syomaan, jonka jalkeen parin terassioluen kautta nukkumaan.
Lauantaina oli vuorossa "nahtavyyksia". Kaytiin kansallismuseossa, joka ei ollut kovin kummoinen. Samaa kamaa kuin Angkorissa, mutta ei tietenkaan niin hienosti esilla. Seuraavaksi oli tarkoitus menna Royal Palaceen, mutta paadyttiin tiirailemaan vain porttien lapi. Alla Royal Palace joen rannalta kuvattuna.
Perjantai aamuna jatkettiin matkaa Siem Reapista Phnom Penhiin bussilla. Minibussi haki meidat hotellilta ja vei meidat matkatoimistolle. Matkatoimistolta jatkettiin viela normaali bussilla bussiasemalle, josta varsinainen bussi lahti. Matka kesti reilut 5 tuntia.
Phnom Penhissa otettiin tuktuk alle ja suunnattiin jalleen kerran ennalta mietittya hotellia kohti. Huone oli ok ja painuttiin suihkuun. Illalla suunnattiin ostarille ja syomaan, jonka jalkeen parin terassioluen kautta nukkumaan.
Lauantaina oli vuorossa "nahtavyyksia". Kaytiin kansallismuseossa, joka ei ollut kovin kummoinen. Samaa kamaa kuin Angkorissa, mutta ei tietenkaan niin hienosti esilla. Seuraavaksi oli tarkoitus menna Royal Palaceen, mutta paadyttiin tiirailemaan vain porttien lapi. Alla Royal Palace joen rannalta kuvattuna.
Meidan listamme must see paikkoihin suunnattiin maanantaina. Edesssa oli siis Tuol Slengin museo ja Killing Fieldsit. Vuokrattiin tuktuk noin 8:lla eurolla kuskaamaan meidat naihin paikkoihin ja takaisin. Ensimmaisena suuntasimme siis Tuol Slengin museoon, joka on toiminut aikaisemmin kouluna, jonka jalkeen se on muutettu vankilaksi, jossa kidutettiin ihmisia. Alla olevasta kyltista voi lukaista tarkemmat tiedot.
A-rakennus: selleja/kidutushuoneita
Kaytosohjeet vangeille.
Kidutushuone A-rakennuksessa. Seinalla kuva uhrista.
Uhrien kuvia oli paljon esilla. Tassa osa niista.
Kidutusmenetelmiakin oli kuvattu seinille. Tassa yksi vaihtoehto: viilletaan haava ja tyonnetaan ihon alle jokin elava otus, esim. skorpioni.
Museossa oli paljon muutakin karseaa. Luita, paakalloja, kidutusvalineita yms. Seinille oli ripustettu myos kertomuksia, esim. uhrien sukulaisten kirjoittamina tai vankilassa tyoskennelleiden kertomina. Tama kaikki vaaryys tapahtui siis 70-luvulla.
Matka kohti Killing Fieldseja meni aika hiljaisissa tunnelmissa. Kummallakaan ei tuntunut olevan toisilleen mitaan asiaa, edellinen paikka veti taman pariskunnan sanattomaksi. Jokatapauksessa lisaa pahaa oli luvassa. Killing Fieldseilla ei siis enaa kidutettu ihmisia, vaan sinne tuotiin ihmisia suoraan tapettavaksi. Joukkohautoja ja paljon tarinoita tapetuista ihmisista. Uhrien muistoksi oli pystytetty tallainen monumentti, joka oli lattiasta kattoon asti taynna...
...uhrien paakalloja.
Lapsiin ei tuhlattu luoteja, vaan hakattiin hengilta tata puuta vasten.
Molemmat paikat olivat todellakin kaymisen arvoisia ja pistivat ajattelemaan aika paljon asioita. Phnom Penhin nahtavyydet oli siis nahty ja paatettiin suunnistaa pitkasta aikaa meren rannalle.
Tiistaina hommattiin bussiliput ja keskiviikkona otettiin suunta kohti Sihanoukvillea. Heratys oli taas mukavasti 05 aamulla ja perilla Sihanoukvillessa oltiin puolenpaivan aikaan. Bussiasemalta otettiin mopotaxit ja suunnattiin katselemaan huoneita. Toisen majapaikan kohdalla paatettiin jaada yhdeksi yoksi ja etsia viela samanpaivan aikana uusi huone seuraavia paivia silmalla pitaen. Vuokrattiin mopo, kaytiin syomassa ja katsastettiin muutama hotelli. Huone loytyi ja tehtiin varaus. Myohemmin kaytiin katselemassa myos muita alueita Sihanoukvillesta, mutta oltiin tyytyvaisia valitsemaamme rantaan ja paatettiin asustella siella koko aika.
Seuraavana aamuna siirrettiin kamat mopolla toiseen hotelliin ja painuttiin kauppaan. Ostettiin jaakaappiin taytetta ja mentiin palauttamaan mopo edelliseen paikkaan. Iltapaiva meni rannalla makoillen ja ilta sangyssa maaten, koska Evu oli vahan kipea.
Karkauspaivana karkasi kannykka varkaitten mukaan ja illalla pidettiin puhelimen muistotilaisuus paikallisessa juottolassa.
Lauantaina vuokrattiin mopo ja tottakai hyvin alkaneen viikonlopun kunniaksi moposta tyhjeni eturengas. Onneksi rengas ei ollut puhki ja se saatiin taytettya pienta korvausta vastaan kylasepan pajalla.
Seuraava viikko kulki samaa rataa. Rannalle, hieman ajelua mopolla, ehka muutama olut ja Suomalaisia kirjojakin loydettiin eraasta divarista. Meidan rannalla oli kaksi vaihtoehtoa viettaa paivansa.
a) Tajuton maara porukkaa, kaupustelijoita, kerjalaisia jne.
Tai meidan valitsemamme:b) Ei juuri ketaan jos vaivautui kavelemaan sata metria toiseen suuntaan
Sihanoukville meni siis erittain rauhallisissa merkeissa, mutta yksi asia jaksoi arsyttaa niin taalla, kuin Phnom Penhissakin. Mopokuskit!
- "Motobike, motobike sir?"
- "No"
- "Want some marihuana?"
- "No"
- "Something?"
- "...."
Taman saman keskustelun sai kayda yleensa noin kymmenen kertaa paivassa. Lopuksi viela kuvaa yhdesta harvoista Sihanoukvillen monumenteista, johon iltaisin kokoontui suuri maara paikallisia nuoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti