Tiistai aamuna lahdettiin etenemaan kohti Mekong joen neljan tuhannen saaren aluetta, Si Phan Donia. Aamupaivasta otettiin mopotaxi route 13:n varrelle, josta bussit kulkevat ohi. Odotellessa joku yritti taas sita samaa, etta voidaan lahtea heti jos maksatte tarpeeksi ja, etta busseja ei kulje kovin usein. Bussin hintaakin mies jaksoi liioitella. Odoteltiin kuitenkin rauhassa noin puolituntia ja paikallisbussi pysahtyi tien varteen. Huomattiin, etta auto on taas normaaliin tapaan aivan taynna. Evu paasi istumaan hyttiin ja ma sain seisomapaikan auton takaa astinlaudalta. Bussipysakkeja ei oikeastaan ole, mutta noin vartin paasta bussi pysahtyi tien varteen ja ma paasin jo istumaan peralaudalle. Kolmannen pysahdyksen jalkeen sain jo oikean istumapaikan, mutta tilat oli taas vaihteeksi olemattomat. Auton takaosassa oli parhaimmillaan 23 ihmista + riisit + sementit + matkatavarat, jotka eivat pysyneet enaa taydella katolla jne. Kyyti maksoi lopulta 4$ per henkilo ja matka kesti noin pari tuntia. Alla oleva kuva otettu Don Khongilla. Meidan "bussi" oli samanlainen ja vastaavalla tavalla pakattu.
Bussi siis jatti meidat rantaan, josta otettiin dollarin maksava venetaxi saarelle nimeltaan Don Khong. Mukava ja edullinen majoitus loytyi heti joen rannalta. Heitettiin kamat hotelliin ja lahdettiin pankkiin vaihtamaan rahaa. Kipit oli loppu ja pankista sai hieman parempaa kurssia, kuin vaihtorahoista jos maksoi ostokset dollareilla. Ilta meni ihan pelkastaan syoden ja tuijotellen jokea.
Seuraavana paivana otettiin mopo vuokralle ja lahdettiin ajelemaan ristiin rastiin saarta, karttoja ei ollut. Ajeltiin luultavasti kaikki asfalttitiet lapi ja muutamat hiekkapatkatkin. Kaytiin syomassa toisella puolella saarta erittain maittavaa paikallista grillipossua ja valokuviakin tuli rapsittya. Matkalla nakyi paljon koululaisia menossa koteihinsa ja iloisia tervehdyksia kuului aina, kun ohitettiin isompi lapsijoukko. Tiet olivat muuten lahes autioita, mutta maisemat olivat upeat. Ilta meni lukiessa kirjoja.
Kolmas ja viimeinen paiva Don Khongilla meni taas tehdessa ei mitaan. Pankista kaytiin hakemassa taas tukku kippeja ja istuttiin netissa. Hotellin lahella oli myos yksi hieno temppeli, josta iso buddha patsas katseli kohti jokea.
Perjantaina lahdettiin kohti Don Detia, rauhallista ja sahkotonta saarta. Taxivene olisi maksanut mansikoita, joten otettiin kyyti ilmeisesti ainoalla veneella, jolla oli aikataulut sinne suuntaan ja hintakin oli todella edullinen, reilut 3e/hlo. Matka kesti 1,5 tuntia vaikka kilometreissa mitattuna matkaa kertyy vain n. 20km. Perille paastyamme katseltiin huoneita parista eri paikasta, mutta kuten tiedossa oli, ei Don Detin majoitukset kummoisia olleet. Otettiin suhteellisen karsea huone, mutta saimme sentaan oman wc/kylpparin, jotka monissa paikoissa loytyi yhteisista tiloista. Heitettiin kamat sisaan ja lahdettiin katsastelemaan muita paikkoja, mutta samoja laavia koko saari taynna, edelleen suurin osa paikoista jaetuilla vessoilla. Loppupaiva meni pimean tuloon asti ravintolan riippumatoissa maatessa, kirjoja lukiessa.
Lauantai aamuna huomattiin, etta saarelta loytyy suhteellisen edullisia nettipaikkoja, joka oli yllatys, koska saari on kokonaan sahkoton. Meidan majapaikassakin sahkot ovat paalla vain iltaisin, klo 18-22 oman koneen voimin. Aamupalan jalkeen otettiin polkupyorat vuokralle ja suunnattiin kohti Don Khonin saarta. Don Khonille paasi pyoralla ranskalaisten rakentamaa, kaytostapoistettua vanhaa junaratasiltaa pitkin.
Veturikin lepaili viela sillan laheisyydessa.
Siltamaksu oli vajaan euron ja lippu on voimassa yhden paivan. Samalla lipulla paasi myos upealle Tat Somphamithin putoukselle. Paikallisen uskomuksen mukaan putoukset pitavat sisallaan pahoja henkia tai jotain siihen suuntaan. Tassa kuvassa vain pieni osa putouksesta. Ei nakynyt pahoja henkia, mutta vetta sitakin enemman.
Ajeltiin polkupyorilla alas kohti "Beachia" ja sielta todellakin loytyi uintikelpoinen hiekkaranta. Uitiin turvallisesti rannassa, ettei vaan pahat henget vie meita mukaanaan. Kaksi matkailijaa on saanut surmansa kyseisella paikalla.
Illalla Evu onnistui jalleen telomaan itsensa, juuri kun polvi oli parantunut. Kolme pimeaa betoniporrasta meni huti askelein alas ja nilkka vaantyi. Onneksi ei kuitenkaan pahasti. Nilkka turposi ja meni kipeaksi, ei sen vakavempaa. Sunnuntai meni taas riippumatto-kirja yhdistelmalla, paljon sen kummempaa tekemista ei Don Detilta loydykaan.
2 kommenttia:
Onnittelemme Santtua ikävuosien karttumisesta ja toivotamme rattoisaa matkan jatkoa!
Petrus ja Johanna
noyrimmat kiitokseni
Lähetä kommentti